Menin perjantaina Elinan luokse, vaikka tiesin että pitäisi säästää. Jotenkin kai se huumeidenhimo ja se että halusin nähdä Elinaa + selvittää sen edellisviikonlopun essohintaepäilyni ylitti muut rahantarpeet.
Siellä oli Elinan exä Niko, ilmeisesti ne on nyt palaamassa yhteen.. En oikein tiedä onko toi nyt hyvä vai ei, Elina on hyvää seuraa kun se on sinkku. Silloin se ei pistä miestä kaiken edelle niinkuin se varattuna ollessaan tekee. Toisaalta on se onnellisempi Nikon kanssa kuin Villen. (Ville on Elinan laastari, vaikkei Elina sitä myönnäkään)
Poltettiin kukkaa ja Nikokin hiisas, vaikkei se ole ennemmin oikein kukasta pitänyt vaan piristä ja essoista. Kai se haluaa tehdä vaikutuksen Elinaan. Ostin gramman piriä ja lähdettiin lauantaina ulos kolmistaan: minä, Elina ja Niko. Otin pari viivaa ja yhden vauhtipommin (piriä tupakanpaperiin taiteltuna joka niellään veden kanssa) En käsitä mikä Elinalle tulee kun se ottaa piriä, jotenkin sen ekan viivan kohdalla se aina raivoaa ja kiukuttelee pilaten muidenkin fiiliksen. Sanottiin sille suoraan et me ei jakseta katsoa tuollaista, ja kysyttiin et mikä sitä vaivaa. Se sanoi et sitä ahdistaa ottaa piriä...miksi se sitten ottaa sitä jos se kerta ahdistaa niin maan vitusti?
Klubillakin se mökötti, oma oloni oli mukavan pehmeä ja euforinen, pommit toimii paljon paremmin kuin viivat.
Jotenkin piripäissäni kuvittelni sen olevan paras hetki puhua niistä essokaupoista, ja kysyin suoraan että oliko Elina vetänyt välistä. Se suuttui ja sanio että ajattelen siitä aina vaan pahoja asioita. Niko tietenkin ihmetteli että mistä me kiistellään niin Elina esitti asian niin kuin olisin hyökännyt sen päälle ja sai asian kuulostamaan paljon pahemmalta miten olin asian oikeasti esittänyt. Kyseessä olikin puhdas väärinkäsitys kun Elina ei ollut taas kertonut mulle kaikkea... huoh.
Lähdettiin tuntia ennen pilkkua Elinalle nukkumaan, kai se sen mököttäminen + musiikki jotenkin lannisti tunnelmaa ja mielessä pyöri se kun se sanoi että ajattelen siitä vaan paskaa. Nukahdettiin puoil kuudelta aamulla ja nukuin 4 tuntia. Herätessäänkin sillä oli joku mökötys päällä, mut kyllä se sitten yritti skarpata kun se oli lopulta ihan hyvällä päällä. Kai sitä vitutti sekin kun Ville soitti heti aamusta sille ja itki ikäväänsä. Minun piti jo sunnuntaina mennä kotiin, mutta illalla alkoi sataa lunta ja kotimatka tuntui ajatuksena ikävältä. Jäin sitten vielä yhdeksi yöksi, paistettiin keskellä yötä lettuja ja poltettiin kukkaa ja katottiin telkkaria. Aamulla lähdin töihin.
Nyt minulla on n. gramma piriä ja kieltämättä se kutittaa mielessä jonkin verran, haluan takaisin sen pirteän euforian. Menen perjantaina Annille, saattaa olla että otetaan silloin, se olis Annin ensimmäinen kerta... Täytyisi oikeasti nyt pitää taukoa, koska piriä suositellaan otettavaksi maximissaan kuukauden välein, ei yhtään useammin ja olen nyt jo kahtena peräkkäisenä viikonloppuna ottanut. Yrittäkää ymmärtää.
tiistai 9. huhtikuuta 2013
torstai 4. huhtikuuta 2013
Torstai
Laitoin tänään muutaman meilin miehille ja päivitin ilmoitustani, pakko alkaa saada rahaa + mulla on alkanu olla ikävä tota duunia. Laitoin ilmoitukseeni että rakastan anaaliseksiä (koska siitä saa enemmän rahaa).
Vituttaa kun epäilen erittäin vahvasti että Elina jolta ostin viimeksi essoja, veti multa rahaa välistä. Ei siinä muuten mitään mutta kyse on hyvästä frendistä, ei mistään tutusta. Pitää puhua sen kanssa kun nään sen. Kaiken lisäksi ne essot oli ihan perseestä. Ne pisti vaan laiskaksi, leukaa jännitti ja tuli huono olo. Ei oikein muuta. Pitää alkaa löytämään oikeita ihmisiä, vaikka luulishan sitä että hyvään frendiin vois luottaa. Eipä ollu loppujen lopuks nii hyvä frendi. Mä joskus kutsuin Elinaa parhaaksi ystäväkseni.. en enää. Niin monta kertaa mä oon pelastanu sen vaikka mistä pulasta ja aina saan vaan paskaa niskaani, ei enää kiitos.
Äsken Anni kaveri laitteli viestiä, se on alkanu viime aikoina käyttämään ryynejä viinan kanssa kun sillä ei enää nouse viina päähä yksinään. Oon nähny millasia määriä se vetää raakaa viinaa ja se vaan on selvinpäin. Jotenkin koen että sen käyttäminen on mun vika, koska se alunperin kysyi multa rauhoittavia, ja mähän annoin. Seurasin kyllä selvinpäin vierestä että sillä on kaikki ok kun se joi kiitettävän määrän viinaa päälle. Se söi mun kanssa vähän aikaa sitten ensimmäisen ekstaasinsa, mutta eipä se silläkää kolahtanut, paskoja essoja... Se sano että aikoo kokeilla myöhemmin mun seurassa piriä.
Se sanoo että se rakastaa mua juuri tuon takia. Että mun seurassa ei tarvitse hävetä tekemisiään ja annan sen elää villiä elämää. Aina kun se puhuu noita juttuja, alan kelaamaan sitä jos se joku päivä kuolee joihinkin mömmöihin. Jokainen kantaa vastuun itsestään ja vetää mitä haluaa mutta silti syyttäisin itseäni. Varsinkin kun se ei tunnu ymmärtävän sitä, että huumeita käyttäessä täytyy oikeasti pitää huolta itsestään, juoda riittävästi vettä ja jättää viina vähemmälle. Se haluaa aina mennä täysillä eikä oikein mieti tarpeeksi pitkälle. Toisaalta ajattelen siitä samalla tavalla, se on ainoa ihminen kenen kanssa voi sanoa ääneen että mitä vaikutuksia jotkut huumeet herättää. Sen kanssa voi seisoa peilin edessä ja nauraa kun pupillit on lautaset eikä tarvi esittää coolia ja käyttää kuin ei käyttäisikään.
Se ihminen nauttii draamasta ja kehittää sitä ympärilleen. Aina se tappelee jätkien kanssa puhelimessa ja tahallaan kehittää riitaa niiden kanssa, ihan kuin se saisi siitä jotkut kiksit. Oon oppinu vuosien varrella ignoraamaan tuon käytöksen, kun se nappaa puhelimen käteensä niin alan kehittämään muuta tekemistä ja koitan olla välittämättä.
Nytkin Anni suuttui mulle kun sanoin etten pidä sen yhdestä kaverista. Anni ite haukkuu sitä muijaa jatkuvasti, ja yhtäkkiä se onkin sen kanssa parasta kaveria. Mä nään kuinka se pelle akka käyttää Annia hyväkseen ja kun sanoin Annille että pitää varansa, oli helvetti irti vaikken mitään pahaa meinannut. Sanoin että se voi tehdä juuri niinkuin näkee oikeaksi, mutta kannattaa silti pitää silmänsä auki. Sanoin myös että mun mielestä tää sen kaveri on selkärangaton ja käytöstavat omaamaton, mutta että se on vain mun mielipide mun kokemuksen perusteella. Ei Anni oo ainakaan vielä vastannut mitään. Tiiän et tää on taas Annin kiukutteluita eikä niitä pidä ottaa tosissaan. Anni on mulle tosi rakas ja nautin sen seurasta, sillä vaan on omat huonot puolensa niinkuin muillakin, ja annan sen olla just niinkuin se on.
P.S. Ei menny ku puol tuntia ni Anni oli ku eri ihminen ja pyys mut syömään ensviikolla. On se vaan mun oma tuuliviiri :) <3
Vituttaa kun epäilen erittäin vahvasti että Elina jolta ostin viimeksi essoja, veti multa rahaa välistä. Ei siinä muuten mitään mutta kyse on hyvästä frendistä, ei mistään tutusta. Pitää puhua sen kanssa kun nään sen. Kaiken lisäksi ne essot oli ihan perseestä. Ne pisti vaan laiskaksi, leukaa jännitti ja tuli huono olo. Ei oikein muuta. Pitää alkaa löytämään oikeita ihmisiä, vaikka luulishan sitä että hyvään frendiin vois luottaa. Eipä ollu loppujen lopuks nii hyvä frendi. Mä joskus kutsuin Elinaa parhaaksi ystäväkseni.. en enää. Niin monta kertaa mä oon pelastanu sen vaikka mistä pulasta ja aina saan vaan paskaa niskaani, ei enää kiitos.
Äsken Anni kaveri laitteli viestiä, se on alkanu viime aikoina käyttämään ryynejä viinan kanssa kun sillä ei enää nouse viina päähä yksinään. Oon nähny millasia määriä se vetää raakaa viinaa ja se vaan on selvinpäin. Jotenkin koen että sen käyttäminen on mun vika, koska se alunperin kysyi multa rauhoittavia, ja mähän annoin. Seurasin kyllä selvinpäin vierestä että sillä on kaikki ok kun se joi kiitettävän määrän viinaa päälle. Se söi mun kanssa vähän aikaa sitten ensimmäisen ekstaasinsa, mutta eipä se silläkää kolahtanut, paskoja essoja... Se sano että aikoo kokeilla myöhemmin mun seurassa piriä.
Se sanoo että se rakastaa mua juuri tuon takia. Että mun seurassa ei tarvitse hävetä tekemisiään ja annan sen elää villiä elämää. Aina kun se puhuu noita juttuja, alan kelaamaan sitä jos se joku päivä kuolee joihinkin mömmöihin. Jokainen kantaa vastuun itsestään ja vetää mitä haluaa mutta silti syyttäisin itseäni. Varsinkin kun se ei tunnu ymmärtävän sitä, että huumeita käyttäessä täytyy oikeasti pitää huolta itsestään, juoda riittävästi vettä ja jättää viina vähemmälle. Se haluaa aina mennä täysillä eikä oikein mieti tarpeeksi pitkälle. Toisaalta ajattelen siitä samalla tavalla, se on ainoa ihminen kenen kanssa voi sanoa ääneen että mitä vaikutuksia jotkut huumeet herättää. Sen kanssa voi seisoa peilin edessä ja nauraa kun pupillit on lautaset eikä tarvi esittää coolia ja käyttää kuin ei käyttäisikään.
Se ihminen nauttii draamasta ja kehittää sitä ympärilleen. Aina se tappelee jätkien kanssa puhelimessa ja tahallaan kehittää riitaa niiden kanssa, ihan kuin se saisi siitä jotkut kiksit. Oon oppinu vuosien varrella ignoraamaan tuon käytöksen, kun se nappaa puhelimen käteensä niin alan kehittämään muuta tekemistä ja koitan olla välittämättä.
Nytkin Anni suuttui mulle kun sanoin etten pidä sen yhdestä kaverista. Anni ite haukkuu sitä muijaa jatkuvasti, ja yhtäkkiä se onkin sen kanssa parasta kaveria. Mä nään kuinka se pelle akka käyttää Annia hyväkseen ja kun sanoin Annille että pitää varansa, oli helvetti irti vaikken mitään pahaa meinannut. Sanoin että se voi tehdä juuri niinkuin näkee oikeaksi, mutta kannattaa silti pitää silmänsä auki. Sanoin myös että mun mielestä tää sen kaveri on selkärangaton ja käytöstavat omaamaton, mutta että se on vain mun mielipide mun kokemuksen perusteella. Ei Anni oo ainakaan vielä vastannut mitään. Tiiän et tää on taas Annin kiukutteluita eikä niitä pidä ottaa tosissaan. Anni on mulle tosi rakas ja nautin sen seurasta, sillä vaan on omat huonot puolensa niinkuin muillakin, ja annan sen olla just niinkuin se on.
P.S. Ei menny ku puol tuntia ni Anni oli ku eri ihminen ja pyys mut syömään ensviikolla. On se vaan mun oma tuuliviiri :) <3
keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
Minusta
Hei.
Olen Elisa, ja olen 25 vuotias nainen. Olen maksullinen ja käytän huumeita. En tosin ole narkkari, käyn töissä ja huumeidenkäyttöni on viihdekäyttöä. Päältäpäin minua ei ikinä uskoisi huoraksi ja satunnaiseksi käyttäjäksi.
Aloitin tämän blogin koska on hyvä saada kertoa kuulumisensa rehellisesti niin, ettei kenenkään tuttuni tarvitse huolestua minusta, pahoittaa mieltänsä tai tarvitse tuomita minua. Samalla tämä on itsetutkiskelua, ehkä löydän itsestäni jotain mitä en vielä tiedä, outoa olla ensimmäistä kertaa täysin rehellinen kaikesta.
Valehtelen elämästäni ystävilleni paljon itseäni ja heitä suojellakseni, eniten valehtelen äidilleni jota rakastan hyvin paljon. Pahin pelkoni on että minulle joskus tapahtuisi jotain pahaa nin, että äitini saisi tietää oikeasta elämästäni. Joka kerta kun otan huumeita, olen hyvin varovainen ja pidän huolta itsestäni äitini vuoksi, en itseni.
Rakastan ekstaasia. Pidän piristä. Elämää ilman kannabista en osaa edes kuvitella (tosin polttelen nykyään todella vähän, kun nykyisessä asuinkaupungissani minulla ei ole kontakteja, ja se on toisaalta varmaan ihan hyvä.) Vierailen usein Helsingissä missä asuvat kaikki ystäväväni, huumeet mukaan lukien. Tahdon niin paljon tuohon kaupunkiin asumaan takaisin etten kestä. Toisaalta ajatus pelottaa: entä jos ajaudun samaan suohon kuin muutama tuttuni ja huumeista tulee koko elämäni? 'Onneksi' rahatilanteeni on niin huono että joudun asumaan täällä perseessä, kaukana ystävistäni.
Vihaan elämääni sinkkuna. Mitään muuta en niin paljon tahtoisi kuin muuttaa Helsinkiin sellaisen miehen kanssa, joka olisi yhtä avoin mieleltään kuin minä ja rakastaisi minua ehdoitta. Tahdon elää tylsää arkea vakaassa parisuhteessa, päihteet elämässäni.
Ikävä kyllä usein viihdekäyttäjät ajautuvat narkkareiksi, ja narkkareihin et voi luottaa. Tiedän että olen riippuvainen huumeista, mutta se riippuvuus ei onneksi haittaa elämääni. Olen opiskellut jo 2 eri ammattiin, ja tahdon syksyllä mennä uudestaan kouluun, ja tahdon tehdä töitä. Vihaan sossupummeja yli kaiken, ja sellaiseksi en ryhdy koskaan. Vituttaa jo tarpeeksi elää KELA:n työttömyyspäivärahalla ja asumistuella. Toivon että tämä työharjoitteluni auttaa minua saamaan töitä.
Miksi aloitin huoraamisen?
Rahanpuutteessa. Vihaan sitä kun joutuu muuttamaan suunnitelmiaan rahan vuoksi. Haluan että rahakätkössäni on keltaisia ja sinisiä seteleitä niin paljon, ettei minun tarvitse miettiä huomista. Muutaman kuukauden ajan en ole huorannut, koska paljastuin ja yritän nyt pitää matalaa profiilia ja aloittaa pikkuhiljaa uudelleen, tarvitsisin vain työkämpän missä tehdä rahaa.
Pidän huoraamisesta sen jännityksen ja seksin vuoksi, vaikka joka kerta pelkään kuollakseni kun odotan asiakasta paikalle, ikinä ei tiedä mitä voi tapahtua. Pidän siitä tunteesta että olen asiakkaan silmissä vain huora, ja että minua myös kohdellaan niin. Pelkään kohteliaita asiakkaita, tunnen oloni heidänlaistensa edessä 'alastomaksi' jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Se että asiakas heittää minut vatsalleni sängylle ja tekee minulle juuri niinkuin haluaa, on se fantasiani mitä elän uudelleen ja uudelleen. Älkää käsittäkö minua väärin, olen jo tietyt perussäännöt sopinut etukäteen asiakkaan kanssa puhelimessa ja otan hinnan aina etukäteen. Terveydestäni olen erityisen tarkka, enkä tee mitään ilman ehkäisyä. Mikään rahamäärä ei pelasta minua HIV:iltä tai muulta parantamattomalta taudilta.
Eikö minua ällötä isomahaiset keski-ikäiset asiakkaani? Huonoina päivinä kyllä, muuten sillä ei ole minulle mitään väliä. Vietän heidän kanssaan kuitenkin maksimissaan vain tunnin elämästäni, josta saan kolminumeroisen summan. Muistan sen yhden päivän kun ystäväni joutui onnettomuuteen ja kuoli, sinä päivänä vihasin asiakkaitani ja halusin heidänkin kuolevan. Huusin vihaani tyynyyn kun asiakkaani pani minua takaapäin, ja hymyileminen oli hyvin vaikeaa. Samalla yritin purkaa pahaa oloani tapaamalla asiakkaani: Toiset viiltelevät kun on paha olla, minä rankaisin itseäni olemalla arvoton huora.
Miksi aloin käyttämään huumeita?
Ensimmäisen kerran kokeilin kannabista 8 vuotta sitten. Seuraavan kerran poltin 18 vuotiaana. Tuolloin en koskenyt synteettisiin huumeisiin, niitä aloin käyttämään vasta vuosi sitten. Ajattelin ensin että olen pahimman luokan nisti jos siirryn synteettisiin, ja piri oli mielestäni hyvin ruma sana. Aloitin kun eräs ystäväni kysyi minulta, jos haluaisin kokeilla ekstaasia. Ajatus pelotti ja viehätti. Hän selitti kuinka vaaratona piri ja ekstaasi on, jos osaa vain pitää huolta itsestään. Hän lupasi katsoa perääni, ja sanoi muillekin tutuillemme sinä iltana että katsovat että minulla ei ole mitään hätää. 20€ vaihtui pilleriin, ja pelkäsin kuolevani. Ekstaasin alkaessa vaikuttaa kaikki maailman huolet pyyhkiytyivät mielestäni. En ole ollut koskaan niin onnellinen ja itsevarma kuin silloin. Kosketus ei ole tuntunut koskaan niin hyvältä.
Olen kokeillut ekstaasia vain pari kertaa tuon jälkeen, koska suomesta on vaikeata löytää hyviä essoja, ja siksi käytän juhliessani piriä koska se pitää minut virkeänä ja valveilla, maailman mielenkiintoisena ja hyvää piriä on helppo saada käsiinsä. Helpompaa kuin kannabista. + viihdekäyttö on helpompaa, ei tarvitse tehdä muuta kuin mennä vessaan pillin ja pussin kanssa. Piriä ottaessa kontrolli pysyy enkä tekisi mitään sellaista typerää mitä tekisin humalassa, huumeet ovat minulle parempaa kuin alkoholi. Tosin laskut ovat perseestä, 40h valvottuasi sydän hakkaa kuin viimeistä päivää etkä saa unen päästä kiinni vaikka haluaisit. Ja unettomuus vaivaa vielä pari päivää, saat ehkä 3-4h nukuttua öisin. Silti sitä haluaa vetää myöhemmin uudestaan.
Mutta myöhemmin lisää :)
Olen Elisa, ja olen 25 vuotias nainen. Olen maksullinen ja käytän huumeita. En tosin ole narkkari, käyn töissä ja huumeidenkäyttöni on viihdekäyttöä. Päältäpäin minua ei ikinä uskoisi huoraksi ja satunnaiseksi käyttäjäksi.
Aloitin tämän blogin koska on hyvä saada kertoa kuulumisensa rehellisesti niin, ettei kenenkään tuttuni tarvitse huolestua minusta, pahoittaa mieltänsä tai tarvitse tuomita minua. Samalla tämä on itsetutkiskelua, ehkä löydän itsestäni jotain mitä en vielä tiedä, outoa olla ensimmäistä kertaa täysin rehellinen kaikesta.
Valehtelen elämästäni ystävilleni paljon itseäni ja heitä suojellakseni, eniten valehtelen äidilleni jota rakastan hyvin paljon. Pahin pelkoni on että minulle joskus tapahtuisi jotain pahaa nin, että äitini saisi tietää oikeasta elämästäni. Joka kerta kun otan huumeita, olen hyvin varovainen ja pidän huolta itsestäni äitini vuoksi, en itseni.
Rakastan ekstaasia. Pidän piristä. Elämää ilman kannabista en osaa edes kuvitella (tosin polttelen nykyään todella vähän, kun nykyisessä asuinkaupungissani minulla ei ole kontakteja, ja se on toisaalta varmaan ihan hyvä.) Vierailen usein Helsingissä missä asuvat kaikki ystäväväni, huumeet mukaan lukien. Tahdon niin paljon tuohon kaupunkiin asumaan takaisin etten kestä. Toisaalta ajatus pelottaa: entä jos ajaudun samaan suohon kuin muutama tuttuni ja huumeista tulee koko elämäni? 'Onneksi' rahatilanteeni on niin huono että joudun asumaan täällä perseessä, kaukana ystävistäni.
Vihaan elämääni sinkkuna. Mitään muuta en niin paljon tahtoisi kuin muuttaa Helsinkiin sellaisen miehen kanssa, joka olisi yhtä avoin mieleltään kuin minä ja rakastaisi minua ehdoitta. Tahdon elää tylsää arkea vakaassa parisuhteessa, päihteet elämässäni.
Ikävä kyllä usein viihdekäyttäjät ajautuvat narkkareiksi, ja narkkareihin et voi luottaa. Tiedän että olen riippuvainen huumeista, mutta se riippuvuus ei onneksi haittaa elämääni. Olen opiskellut jo 2 eri ammattiin, ja tahdon syksyllä mennä uudestaan kouluun, ja tahdon tehdä töitä. Vihaan sossupummeja yli kaiken, ja sellaiseksi en ryhdy koskaan. Vituttaa jo tarpeeksi elää KELA:n työttömyyspäivärahalla ja asumistuella. Toivon että tämä työharjoitteluni auttaa minua saamaan töitä.
Miksi aloitin huoraamisen?
Rahanpuutteessa. Vihaan sitä kun joutuu muuttamaan suunnitelmiaan rahan vuoksi. Haluan että rahakätkössäni on keltaisia ja sinisiä seteleitä niin paljon, ettei minun tarvitse miettiä huomista. Muutaman kuukauden ajan en ole huorannut, koska paljastuin ja yritän nyt pitää matalaa profiilia ja aloittaa pikkuhiljaa uudelleen, tarvitsisin vain työkämpän missä tehdä rahaa.
Pidän huoraamisesta sen jännityksen ja seksin vuoksi, vaikka joka kerta pelkään kuollakseni kun odotan asiakasta paikalle, ikinä ei tiedä mitä voi tapahtua. Pidän siitä tunteesta että olen asiakkaan silmissä vain huora, ja että minua myös kohdellaan niin. Pelkään kohteliaita asiakkaita, tunnen oloni heidänlaistensa edessä 'alastomaksi' jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Se että asiakas heittää minut vatsalleni sängylle ja tekee minulle juuri niinkuin haluaa, on se fantasiani mitä elän uudelleen ja uudelleen. Älkää käsittäkö minua väärin, olen jo tietyt perussäännöt sopinut etukäteen asiakkaan kanssa puhelimessa ja otan hinnan aina etukäteen. Terveydestäni olen erityisen tarkka, enkä tee mitään ilman ehkäisyä. Mikään rahamäärä ei pelasta minua HIV:iltä tai muulta parantamattomalta taudilta.
Eikö minua ällötä isomahaiset keski-ikäiset asiakkaani? Huonoina päivinä kyllä, muuten sillä ei ole minulle mitään väliä. Vietän heidän kanssaan kuitenkin maksimissaan vain tunnin elämästäni, josta saan kolminumeroisen summan. Muistan sen yhden päivän kun ystäväni joutui onnettomuuteen ja kuoli, sinä päivänä vihasin asiakkaitani ja halusin heidänkin kuolevan. Huusin vihaani tyynyyn kun asiakkaani pani minua takaapäin, ja hymyileminen oli hyvin vaikeaa. Samalla yritin purkaa pahaa oloani tapaamalla asiakkaani: Toiset viiltelevät kun on paha olla, minä rankaisin itseäni olemalla arvoton huora.
Miksi aloin käyttämään huumeita?
Ensimmäisen kerran kokeilin kannabista 8 vuotta sitten. Seuraavan kerran poltin 18 vuotiaana. Tuolloin en koskenyt synteettisiin huumeisiin, niitä aloin käyttämään vasta vuosi sitten. Ajattelin ensin että olen pahimman luokan nisti jos siirryn synteettisiin, ja piri oli mielestäni hyvin ruma sana. Aloitin kun eräs ystäväni kysyi minulta, jos haluaisin kokeilla ekstaasia. Ajatus pelotti ja viehätti. Hän selitti kuinka vaaratona piri ja ekstaasi on, jos osaa vain pitää huolta itsestään. Hän lupasi katsoa perääni, ja sanoi muillekin tutuillemme sinä iltana että katsovat että minulla ei ole mitään hätää. 20€ vaihtui pilleriin, ja pelkäsin kuolevani. Ekstaasin alkaessa vaikuttaa kaikki maailman huolet pyyhkiytyivät mielestäni. En ole ollut koskaan niin onnellinen ja itsevarma kuin silloin. Kosketus ei ole tuntunut koskaan niin hyvältä.
Olen kokeillut ekstaasia vain pari kertaa tuon jälkeen, koska suomesta on vaikeata löytää hyviä essoja, ja siksi käytän juhliessani piriä koska se pitää minut virkeänä ja valveilla, maailman mielenkiintoisena ja hyvää piriä on helppo saada käsiinsä. Helpompaa kuin kannabista. + viihdekäyttö on helpompaa, ei tarvitse tehdä muuta kuin mennä vessaan pillin ja pussin kanssa. Piriä ottaessa kontrolli pysyy enkä tekisi mitään sellaista typerää mitä tekisin humalassa, huumeet ovat minulle parempaa kuin alkoholi. Tosin laskut ovat perseestä, 40h valvottuasi sydän hakkaa kuin viimeistä päivää etkä saa unen päästä kiinni vaikka haluaisit. Ja unettomuus vaivaa vielä pari päivää, saat ehkä 3-4h nukuttua öisin. Silti sitä haluaa vetää myöhemmin uudestaan.
Mutta myöhemmin lisää :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)